keskiviikko 26. lokakuuta 2011

ONNEA 2-Vuotiaille.









Leksan ja Daisyn pennut täyttävät tänään 2 vuotta!

Aika rientää ja Leksa-Isukki lähettää Lämpöiset Onnen toivotukset jokaiselle pojalle ja tyttärelle ympäri Suomen maan. Toivomme että kaikki teistä voivat hyvin ja kovasti odottelemme kuulumisia ja kuvatkin ovat tervetulleita!!

Ne vähäiset yhteystiedot jotka minulla olivat, katosivat puhelimen rikkouduttua...

Tässäpä sitten kuva muutaman vuoden takaa jolloin pennut olivat vielä pieniä...


maanantai 10. lokakuuta 2011

Lunan polvitulokset.

Lunasta ei tule jalostuskoiraa, eikä kantanarttua meille.

Lunahan on kooltaan tosi pieni Prahanrottakoira. Hän painaa n. 1.4kg.

Etujalan katkeamisen jälkeen tammikuussa 2011, hän alkoi ontua takajalkaansa ja siitä lähtien hän on kävellyt pääasiassa kolmella jalalla. Minulla on ollut koko ajan tunne etten voi Lunalla teettää pentuja, koska hän on niin pieni, ontuu jalkaansa ja muutenkin olemus on sellainen joka ei minusta kuulu terveelle Prahanrottakoiralle. Lääkäri oli jo aiemmin sanonut että Lunalla on patella luksaatio, astetta en vielä silloin tiennyt. Kuitenkin toivoin, että jos kuitenkin...

Monelta taholta sain kuulla, että patella luksaatio ei ole este jalostus käytölle. Käytät vain ja teet pentuja. Uskomattominta tässä on, että kun pyysin vakuutusyhtiölleni lausuntoa, että tätä vikaa esiintyy yleisesti tällä rodulla, niin vastaus oli, että kyllä me kaikki varmasti tiedämme että tätä esiintyy rodussa, mutta lausuntoa ei voi antaa. Eikä edelleenkään patella luksaatio ole este jalostus käytölle. Tämä tuli yhdistykseltä , jonka pitäisi rodusta tietääkin jotain.

Tänään sitten käytin Lunan polvilääkärillä ja polvet ovat 2/3. Lääkärikin sanoi ettei voi suositella millään Lunaa jalostukseen. Se vahvisti käsitystäni siitä että Lunasta ei tule ikinä äitiä! Toisaalta olo on helpottunut nyt kun päätös on viimein tehty ja jatkuva huopaminen ja soutaminen on päättynyt.

Luna siis elää meidän perheen rakkaana maskottina niin kauan kuin hänelle aikaa on suotu. Minulle suurin yllätys tässä asiassa on ollut se, kuinka vaikea apua on mistään saada, silloin kun sitä oikeasti tarvitsisi. On kuitenkin ihanaa kun on muutama hyvä kasvattaja ystävä, joiden kanssa voi puhua, puhua ja puhua... KIITOS Teille!