Tasan vuosi sitten elettiin Peräkorvessa kiivaita hetkiä. Aamulla kymmenen aikoihin oli saatu vastaus Hupin progetesteistä, aikaa astutukselle oli ainoastaan uuden vuoden aattoilta. Vuoden 2014 puolella oltaisiin jo auttamattomasti myöhässä!
Työpäivän jälkeen oli vielä Mymmelin ratsastustunti, joka loppui kello 16. Iltapäivä oli jo arvottu, että soittaako vaiko eikö. Ratsastuksen aikana sitten rohkaisin mieleni ja soittaa päräytin Ruskan isännälle, joka ymmärsi ja ystävällisesti lupasi ottaa meidät vastaan. Niinpä lähdettiin ajamaan Vieremälle illan jo pimennyttyä.
Itse toimitus tapahtuikin koruttomasti "niks-naks", jonka jälkeen pääsimme ajamaan kohti kotia rakettien jo räiskyessä.
Uuden vuoden päivänä jalostusneuvoja soitti ja kysyi tilannetta sekä lupaa laittaa astutus näkyville astutuspörssiin. Lupa heltisi ja ensimmäinen kysely pennuista tuli vielä saman päivän aikana! Ei ihan vielä silloin pystynyt tekemään varausta... Puheluita tuli kaiken kaikkiaan kymmeniä.
Maaliskuun toisen päivän aamulla vartin yli kuusi havahduttiin pienen punaisen koeran pennun ääniin - vihreä narttu eli Martta oli syntynyt! Itse tulin puolen yön jälkeen olympiastadionilta Talviklassikosta (jonka muuten HIFK voitti kaapaten näin Helsingin pysyvän ja kiistattoman kiekkoherruuden narrilaumalta), eikä silloin vielä ollut muuta oiretta kuin pientä pesäntekoa. Martan jälkeen syntyi järjestyksessä Karu, Lysti, Assi ja pienen tauon jälkeen Hali. Fiveas Aamun pentue oli nähnyt päivän valon.
Erinäisten vaiherikkaiden vaiheiden jälkeen koitti (vihdoinkin) pentujen luovutus...
Kasvattajan ilmeestä voinette lukea hyvin valvottujen öiden mukanaan tuoman ilon ja autuuden...
Ei vaiskaan, mukaviahan nuo pikku perkeleet ovat, vaikka liikkuvatkin ääntä nopeammin (ilman aivoja), ovat hyvinkin hanakoita testaamaan naskalihampaiden tehoa ja toimivuutta kaikkeen elolliseen tai edes etäisesti siltä vaikuttavaan.
Myös eritteitä irtoaa tuollaisesta kolmen kilon kimpaleesta kunnioitettavasti, veikkaan että noin kolme kiloa vuorokaudessa.
Hienointa asiassa on, että kaikki punaiset pystykorvaiset pennut saivat erinomaiset isännät joiden opastuksella ovatkin oireilleet ihan kuin lintukoerat konsanaan. Onpa kolmen haukkutyöskentely jo palkittu sillä parhaalla tavalla, haukkulinnun pudotuksella.
Kiitos kaikille mukana eläneille vuodesta 2014.
Heliseviä haukkuja ja suoria laukauksia vuodelle 2015!
Anu, Pena, kakarat ja koerat
PS. Julkisesti täten lupaan, että mikäli SPJ:n lievästi sanottuna erikoiset höpö- eikun epikerroin tulkinnat järkevöityvät edes hieman, on Linnustajan Hetan vuoro tehdä pentuja. Taitaa vaan valitettavasti mennä yhden Hetan ikä odotellessa järkeä rotujärjestömme päättäjille.
Pena
